Kilpaileminen on osa harjoittelu- ja kehittymisprosessia

Kilpaileminen osana urakehitystä

Kilpailemisen merkitys muuttuu urheilijan ikä- ja kehitysvaiheen myötä. Kuitenkin vasta aikuisvaiheessa kilpailulla voi olla pelkästään itseisarvollinen merkitys, siihen saakka kilpaileminen tulee myös nähdä (joskus jopa pelkästään) osana harjoittelu- ja kehittymisprosessia. Kilpailutulos kertoo paljon siitä, mikä on oma kehitysvaihe ja –vauhti. Kilpailemalla voi parantaa suorituskykyä ja ylittää ns. kehitysesteitä ja omia rajojaan, mutta sen voi tehdä kullakin hetkellä vain edeltävän harjoittelun määräämissä rajoissa. Kukaan ei voi kehittyä pitkällä tähtäimellä pelkästään kilpailemalla.

Kilpailutapahtuman suunnittelu ja analysointi

Kilpaileminen on myös taito, jota voi ja tulee tietoisesti harjoitella. Kilpailuissa onnistumista voi, harjoittelun lisäksi, systemaattisesti parantaa analysoimalla kilpailutapahtumaa myös muilla mittareilla kuin tuloksella. Seuraavassa muutamia vinkkejä ja tapoja käyttää kilpailutapahtumia kehityksen apuna ja parantaa omaa onnistumisprosenttia systemaattisesti.

Jotta kilpailemista voidaan analysoida, käyttää kehityksen välineenä ja vielä oppia siitä, kannattaa kilpailutapahtuma jollakin lajiin sopivalla tavalla purkaa pienempiin osiin. Jälkeenpäin voit siten analysoida/arvioida, millä osa-alueella onnistuin, missä epäonnistuin ja pyrkiä helpommin selvittämään miksi niin kävi.

Osa-alueita voivat olla esim valmistautuminen/viimeistely, olosuhteet, fyysinen valmius, tekninen valmius, psyykkinen valmius/vire, keskittymisen taso ja siihen vaikuttaneet tekijät, ja tietysti myös kilpailutulos. Kun onnistumisten/epäonnistumisten takaa löytyy vähitellen selkeitä yhteisiä piirteitä /osa-alueita, niihin voi konkreettisesti tarttua, joko niitä vakioiden tai pois oppien.

Hyvien käytäntöjen vahvistamisella voi vähentää satunnaisten häiriötekijöiden vaikutusta ja kasvattaa itseluottamusta, jolla on lopulta ratkaiseva merkitys lopputulokseen.

Kilpailukauden suunnittelu

On tärkeää määrittää kunkin kilpailukauden pääkilpailu(-t) sekä niihin valmistavat kilpailut ja niiden tavoitteet ennalta. Lisäksi kilpailukauden harjoittelu on jäsennettävä lajin vaatimusten ja kuormituksen säätelyn ja hallinnan kannalta mahdollisimman järkevästi.

Pääkilpailussa onnistuminen edellyttää yleensä riittävää onnistumista sitä edeltävissä valmistavissa kilpailuissa. Tällöin yksittäisen valmistavan kilpailun analysointi edellä kuvatulla tavalla voi antaa tarvittavan myönteisen onnistumisen signaalin, vaikka lopputulos ei vastaisi täysin odotuksia. On tunnettava oman lajin vaatimukset ja rajoitteet sekä tiedostettava, että kilpailun aiheuttama fysiologinen ja psyykkinen stressi on yleensä suurempi harjoituskuormitukseen verrattuna.

Myös palautumisvaihe on tärkeä osa suunnittelua, myös ja etenkin kilpailukaudella. Osassa lajeista huippukunto voidaan kaivaa esiin lähes pelkästään kilpailemalla, mutta nuoren urheilijan tähtäin tulee olla myös tulevaisuudessa ja jatkuva kapasiteetin ”ulosmittaaminen” ei yleensä tue kehitystä optimaalisesti.

Urheilu-uran suunnittelu

Yleensä jo hyvin nuori urheilija pystyy kysyttäessä määrittelemään, mikä on hänen urheilu-uransa päätähtäin tai –tavoite. Huomattavasti harvempi pystyy sen lisäksi analysoimaan, mitä tuon tavoitteen saavuttaminen häneltä konkreettisesti edellyttää. Millaisia askeleita ja toimenpiteitä se tarkoittaa vuositasolla, kausitasolla, harjoitus- tai jopa harjoitetasolla?

Lukuisat urheilijat ovat osoittaneet, että suuretkin päämäärät ja unelmat voi saavuttaa, ja että niiden saavuttamisen taustalla on vain iso määrä konkreettisia, pieniä ja isoja päätöksiä ja valintoja. Ilman niitä päätöksiä, jatkuvia kompromisseja tekemällä unelmat jäävät ikuisiksi unelmiksi.

Tee siis oma pitkän tähtäimen suunnitelmasi, selvitä, millaisia valintoja tavoitteesi saavuttaminen edellyttää sinulta, ja ota ensimmäinen askel kohti päämäärää. Ja lopulta; luota ja usko itseesi ja mahdollisuuksiisi! Usko siirtää vuoria.